lauantai 4. maaliskuuta 2017

Viimeiset kuulumiset!

Pikkurontti on nyt 10 viikon ikäinen, niin pieni ja niin suuri jo. Aika on mennyt ihan käsittämätöntä vauhtia - ja ollaan kyllä saatu sellainen tyyppi, että huhhuh! <3 Alku oli kieltämättä vaikea, kun oltiin vähän avuttomia kaikki kolme. Pikkuinen itki ensimmäisten viikkojen aikana suhteellisen paljon ja siitä ajasta on meillä molemmillla aika hämärät muistikuvat. Vieraita tuli ja meni, päivä ja yö sekoittuivat toisiinsa ja jumppapallon päällä pompittiin PALJON. Siinä hytkyminen oli aluksi ainoa juttu, mikä rauhoitti meidän pientä. Jossain vaiheessa tapahtui kuitenkin muutos ja Pikkurontti ei enää itkenyt niin paljon ja alkoi nukkua paremmin, sekä viihtyi aina vaan kauemmin ilman hytkytystä. Nykyään arki on jo ihan toisenlaista alkuaikoihin verrattuna; maailma on avautunut pienelle ja päivät menee kirjoja katsellessa, laulaessa, leikkiessä ja ulkoillessa. Tasaisin väliajoin syödään ja nukutaan. Nyt on kaikin tavoin parempi fiilis kaikesta ja voi sanoa, että tää vauva-aika on aika mukavaa aikaa :)

Ollaan tässä pähkäilty tän meidän blogin kohtaloa, että miten tästä eteenpäin. Alunperin alettiin kirjoittamaan blogia ajatuksella "naisparin matka kohti perhettä", sillä haluttiin jättää itsellemme (ja tuolloin haaveissa olevalle lapselle) muisto siitä ajasta ja niistä ajatuksista, mitä hedelmöityshoidot ja perheen perustaminen meissä herätti. Nyt tuntuukin siltä, että tämän blogin haluaa päättää tähän. Siitä on noin vuosi, kun koko tämä meidän matka alkoi ja tässä sitä ollaan - nyt meitä on kolme. Jatkamme tästä perheenä eteenpän ja toivotamme kaikille tämän blogin lukijoille oikein kaunista kevättä! Kiitos mukana elämisestä ja kaikista kommenteista :)



N&H