torstai 25. elokuuta 2016

14 viikkoa laskettuun aikaan!!

Jotenkin pamahti tajuntaan tuo viikkomäärä, kun Odotukseni -mobiilisovellus sen tänään näytti. 14 viikkoa.. ja vastahan sitä pissattiin tikkuun. Huhhuh.

N oli alkuviikosta huolissaan, kun mahassa oli aika vaimea meno. Jotakin pientä liikehdintää oli havaittavissa, mutta siinä kaikki. Eilen illalla sitten sängyssä makoillessa H otti lorukirjan esiin ja alkoi lukea Pikkurontille. Ollaan tuota ääneen lukemista harrastettu jonkin verran, lähinnä Muumeja ja laulettu toki myös. Johtuiko sitten loruista vai mistä, mutta Pikkurontti alkoi pyöriä mahassa ihan villinä ja potki niin, että sen näki ihan selvästi missä pienet jalat menivät! Ilmeisesti Pikkurontti oli alkuviikosta vaan sellaisessa asennossa, että liikkeet eivät olleet niin selviä, suuntautuivat selän suuntaan tai jotain. Meno onkin sitten jatkunut eilisillasta saakka yhtä vilkkaana. Itseasiassa niin vilkkaana, että googletettiin jo voiko napanuoraan jotenkin kuristua siellä kohdussa! Äkkiseltäänhän se tuntuu aika hurjalta ajatukselta, että vauva heiluu miten sattuu suljetussa tilassa jonkin nuoran kanssa. Mutta ilmeisesti on todella harvinaista, että napanuorasta olisi jotakin haittaa vauvalle. Vasta synnytyksessä napanuora saattaa muuttua ongelmaksi (kiertyy vauvan kaulan ympärille liikaa tms.), joka usein kuitenkin huomataan tarpeeksi ajoissa ja asialle voidaan tehdä jotain. Ei siis hätää vielä tässä vaiheessa! Luontoäiti on tämänkin yksityiskohdan suunnitellut suhteellisen hyvin.




"Kaksi pientä peikkolasta
äskeittäin ne löysi vasta
oman kodin siivilästä,
vähän hatarasta tästä.

Taivas käänsi sateen vivun.
- Märkää, voihki peikko Murri.
- Kurjaa, parkui peikko Turri.
- kylmästä saan vatsakivun.

Kaksi märkää peikkolasta
alkaa pohtia nyt vasta,
mistä saisi tiiviin katon,
päänsä päälle suojamaton
vasten sateen ropinaa,
litsis-lätsis lotinaa.

Saven viskaa peikko Murri,
hiekkaa lisää peikko Turri
siivilänsä tilkkeheksi -
peikko Murri sen nyt keksi.

Eläköön! Jo pitää katto.
Onni, viihtymys ja ratto
palaa seulan asukeille,
lämmön ilo tuottaa heille.

Hyvä olo peikko Turrin,
vatsakipu ohi on.
Kuivuu turkki peikko Murrin,
haihtuu märkyys mahdoton.
Sadesumu seudun kattaa,

peikkoja vaan naurattaa"


N&H


3 kommenttia:

  1. 14 viikkoa! Tuo tieto pysäytti, kun mehän tullaan teitä vain paria päivää jäljessä, enkä ollut laskenut hiljalleen kuinka pitkä aika laskettuun aikaan on. 14 viikkoahan menee aivan hujauksessa! Iiiik! :)

    Minullakin on tapana lueskella mahalle/pikkuiselle, runot ja lorut ovat suosikkejani. Joskus mietitään että vauva tykkää erityisesti jostain runosta kun alkaa potkut tuntumaan kunnolla :D Runokirjasta löytyi jo yksi suosikki, jota mietittiin nimiäisjuhliin luettavaksi. Meilläkin tuntuu menevän aalloittain tuo että joskus vauva tuntuu rauhallisemmalta ja joskus jumppaa kamalasti.

    VastaaPoista
  2. Ihana blogi! Luin kaikki tekstit läpi ja seurailen jatkossakin! Kivaa odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla että blogilla on seuraajia! :)

      Poista