Vihdoin!

Meille syntyi pieni tyttö!

Palataan synnytykseen tarkemmin myöhemmin, mutta lyhykäisyydessään: rankkaa oli. Torstaina 15.12 käynnistettiin - itse synnytys oli nopea ja raju, jonka jälkeen N päätyi leikkaussaliin menetettyään niin paljon verta. Vietettiin sairaalassa yhteensä kolme päivää ja tänään kotiuduttiin. Vaikka kokemus oli hurja niin tässä sitä nyt ollaan, hartaasti odotetun pienen ihmisen kanssa. Hän on ihmeellinen pikkuinen ja kaiken jo taakse jääneen tuskan arvoinen. Tumma tukka peittää pään, nenä on pieni nykerö, katse tarkka ja sormet ja varpaat ovat pitkät ja kippuraiset. On temperamenttinen ja tomera kaveri, oikea sisupussi. 50cm ja 3282g täyttä kultaa <3

Aika on täysin pysähtynyt ja tässä sitä nyt vaan ihmetellään toisen ähinää, aivastelua, itkua ja sätkimistä. Yritetään hoitaa häntä parhaamme mukaan.  Tästä se lähtee!

N&H

Yliaikaiskontrolli (41+5)

Varsinainen masuasukki! Loppuraskautta seurataan äitiyspoliklinikalla, kun raskauden kesto on 41+5 ja siitä eteenpäin. Neuvolan ohjeistuksen mukaisesti oltiin eilen sitten yhteydessä synnytyssairaalaan ja saatiin kontrolliaika tälle aamulle. Oli poikkeuksellisen jännittynyt tunnelma aamupalapöydässä, sillä meillä ei ollut hajuakaan mitä tulisi tapahtumaan. Miksi synnytys ei ole vielä alkanut? Miksi ei edes supistele? Onko vauvalla kaikki hyvin ja mitä jos synnytys käynnistetään jo heti tänään? Saatiin sitten riita aikaiseksi sairaalakassista, sillä H eli siinä luulossa, että se jätetään kotiin kunnes N yhtäkkiä vihjaisi kassista puuttuvan asioita. Siinä sitten toisillemme tiuskien pakattiin kassi ja lähdettiin matkaan, mutta saatiin sovittua ennen sairaalan pihaan saapumista - juuri sopivasti!

Osastolle ilmoittautumisen jälkeen päästiin melkein heti lääkärin vastaanotolle, jossa lääkäri teki alkuun sisätutkimuksen ja totesi kohdunsuun olevan noin sentin auki. Tämän jälkeen hän "pyöräytti" vähän rajummalla otteella kohdunsuuta/kalvoja irti (tai jotain!) ja totesi sen mahdollisesti edesauttavan synnytyksen luonnollista käynnistymistä. Sisätutkimuksen jälkeen ultrattiin ja kaikki näytti Pikkurontilla olevan enemmän kuin hyvin; lapsivettä riitti, istukka ja napanuora toimivat ja syke oli hyvä. Painoarvioksi saatiin 3300 g <3 Viikkoihin nähden ilmeisesti aika pikkuruinen tapaus, mutta nämä arviothan voivat heitellä aika paljonkin. Tämän jälkeen N makoili puolisen tuntia ns. käyrillä, eli Pikkurontin sykettä seurattiin vähän pidemmän aikaa ja siinäkään ei ollut mitään ihmeellistä. Meidät päästettiin siis kotiin ja jos synnytys ei torstaihin mennessä ala itsestään niin palaamme sairaalaan käynnistystä varten.

Kaiken kaikkiaan huojentavaa oli nähdä ja kuulla, että kaikki on hyvin ja jotakin on jo kohdunsuullakin tapahtunut. Ollaan paineltu akupisteitä joka päivä - liekö sillä vaikutusta? :D Kotimatkalla käytiin ostamassa illaksi torttutaikinalevyjä ja glögiä. Katsotaan ehtiikö tortut uunista ulos vai alkaako vihdoin tapahtua? ^_^

N&H

P.S Pienet jutut voivat toisinaan tuntua suurilta. Poliklinikalla oli rinnakkain useampi vessa, joista yksi oli merkattu lapulla seuraavasti: Isät ja vieraat voivat käyttää tätä vessaa. Hetken aikaa H seisoi oven edessä hölmistyneenä, sillä ei tuntenut kuuluvansa kumpaankaan joukkoon. Ehdotus: Isät, puolisot ja vieraat voivat käyttää tätä vessaa voisi toimia paremmin.

41+0

Vastoin meidän viime viikon tuntemuksia, ei mitään mullistavaa ole tapahtunut. N:llä ei edelleenkään ole mitään synnytystä enteileviä merkkejä ja Pikkurontti se vaan rymyää samaan malliin aina vaan kasvavassa mahassa. Viimeinen odotusajan neuvolakäynti meillä oli alkuviikosta, jonka yhteydessä terveydenhoitaja ohjeisti meitä ottamaan ensi maanantaina yhteyttä synnytyssairaalaan ja varaamaan ajan yliaikaiskontrolliin. Tämä tietysti vain siinä tapauksessa, jos synnytys ei ole siihen mennessä käynnistynyt. Me molemmat toki toivotaan, että synnytys alkaisi luonnollisesti; keinotekoisesti käynnistetty synnytys saattaa olla monesti vaikeampi ja supistukset kivuliaammat. No mutta, se on vasta ensi viikon murhe ja siihen on onneksi vielä aikaa.

Positiivista tässä odotuksen pitkittymisessä on ollut se, että H sairastui kauheaan räkätautiin juuri ennen laskettua aikaa, eikä oikein uskallettu edes miettiä mitä oltaisiin tehty, jos sairaalaan lähtö olisi osunut esimerkiksi viime viikonloppuun. Onneksi sellaista tilannetta ei tullut ja nyt ollaan taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Ollaan oltu aika lailla kotosalla, pelattu päivittäin Scrabblea ja veivattu Netflixiä. Gilmoren tyttöjen uusien jaksojen lisäksi ollaan löydetty muutama loistava sarja: Stranger Things ja tällä hetkellä menossa Jälkiä jättämättä (The Killing). Lenkkeilyä ei kauppareissuja lukuun ottamatta olla oikein harrastettu H:n flunssan ja liukkaiden kelien takia. Maanantaina matkalla neuvolaan N kaatui (taas!) ja käsikynkkää kun mentiin niin H komeasti perässä. Onneksi päästiin heti kuulemaan sydänäänet ja kuten sanottu, Pikkurontin liikkeet ovat olleet hyvällä mallilla senkin jälkeen.

Rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että alkaa jo vähitellen kypsyttämään tämä odottelu. Olosuhteista johtuen ollaan jo aika lailla mökkihöperyyden partaalla, mutta mieltä rauhoittaa se tosiasia, että viikon sisällä saadaan jo hyvin todennäköisesti Pikkurontti syliimme. Miltä hän näyttää? Millaiset varpaat? Onko tukkaa ja miltä tuoksuu? Odotamme häntä niin valtavan paljon, että tässä ihan pakahtuu.

N&H