torstai 28. heinäkuuta 2016

Rv 22+0!

Ei olla taas kirjoiteltu mitään vähään aikaan! Muutto ja uuden kodin laittaminen on vienyt kaiken vapaa-ajan. Tehdään molemmat vuorotyötä ja senkin takia yhteinen aika on välillä todella kortilla. Mutta pikkuhiljaa tavarat ovat löytäneet paikkansa ja kaiken kaaoksenkin keskellä tämä asunto on tuntunut todella vahvasti kodilta. Kaikki toimii; asuinalue, naapurusto ja kissatkin alkoivat viihtyä muutaman unettoman yön jälkeen ;)

N on voinut koko ajan suhteellisen hyvin ja Pikkurontista on kuoriutunut melkoinen potkumestari! Iskuja sataa oikealta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta ja eilen N sohvalla maatessaan näki kaksi potkua mahan päältä :D Joka ilta nukkumaan mentäessä ollaan hetki kuulosteltu ja tunnusteltu masua ja Pikkurontin menoa; H tunsi ensimmäisen kerran potkut raskausviikolla 20 ja oli se ilman muuta aika huikea hetki <3 Itseasiassa aikaisemmin samana päivänä meillä oli ollut rakenneultra ja masussa kaikki oli hyvin. Pikkurontin sukupuolestakin kätilö antoi melko varman veikkauksen, mutta päätettiin pitää se tieto salaisuutena syntymään asti.

Pikkurontti rv 20+0: 22-25cm ja n. 330g <3


Kaikki on siis sujunut varsin mallikkaasti, vaikka usein tuntuu ettei vieläkään oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa ja mitä tuleman pitää! Tajuttiinkin tuossa yksi ilta jutellessa, että kerta meidän kodissa ei oikein näy vauvan tulo mitenkään niin ei mikään ihme, että 
a) Pikkurontin syntymä tuntuu toooosi kaukaiselta asialta 
b) ja sitten kun tätä elämänmuutosta alkaa miettimään, niin syntyy helposti kohtuuton hätä ja huoli siitä miten me pärjätään?
Joten! Tänään me sitten käytiin hakemassa pinnasänky, hoitoalusta, itkuhälytin ja turvakaukalon lämpöpussi! Niillä lähdettiin liikkeelle ja N on tehnyt ihan kunnon listaa kaikista tulevista hankinnoista. Ja kyllä sillä vaan on valtava vaikutus; pelkkä pinnasängyn olemassaolo teki tästä heti sata kertaa todellisempaa :) Pikkurontin laskettuun aikaan enää 126 päivää!


N&H

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Muuttolaatikoiden saartamana

Aloimme etsiä isompaa kotia heti kun varhaisultra oli takanapäin ja raskaus sillä tavalla "varmistunut". Tajuttiin nimittäin varsin nopeasti, että meidän kaksio yksinkertaisesti on liian pieni kahdelle aikuiselle, kahdelle kissalle, vauvalle ja kaikille vauvan tavaroille. Nyt sattuikin sitten sopivasti niin, että uusi koti löytyi ja täällä me nyt istutaan viimeistä iltaa vanhassa asunnossa, vähän vielä pöllähtäneinä koko asiasta! Onneksi meillä molemmilla on kesäloma ja ollaan hyvin saatu pakattua koko omaisuus kasaan. Voisi oikeastaan sanoa, että tässä on kaksi sellaista isoa asiaa tai muutosta, jotka on tehnyt Pikkurontin olemassaolosta aina vaan todellisempaa. Ensimmäinen on se, että huomisesta alkaen Pikkurontilla on oma huone! Hänhän omistaa toistaiseksi vasta neljä asiaa; bodyn, ruokalapun, pehmopupun ja tossut :D Lastenhuone on siis vähän kolkko vielä näin alkuun, mutta onhan meillä koko tuleva syksy aikaa laitella <3

Toinen asia on, että N tunsi ensimmäistä kertaa Pikkurontin liikkeet juhannuksena! Raskausviikkoja oli tuolloin 17+0. Oltiin mökillä ja syöty ja saunottu; ja illalla sängyssä makoillessa N yhtäkkiä hätkähti ja kuiskasi, että taisi tuntea jotain. H ponnahti ylös ja meinasi lyödä päänsä matalaan kattoon. Oli se aika ihmeellistä. N kuvaili liikkeitä sellaiseksi, kuin joku olisi silittänyt vatsaa sisältäpäin tai painanut vähän vatsan seinämää. Siitä se sitten lähti ja nyt voisi sanoa, että N tuntee Pikkurontin päivittäin ja aina vaan voimakkaammin. On ollut jo muutamia tosi mieleenpainuvia hetkiä; oltiin viime viikolla kevyellä patikointireissulla (10 km) eräässä luonnonpuistossa, maasto oli vähän haastavaa ja illalla jälleen sängyssä makoillessa N oikein pelästyi, kun tunsi yhtäkkiä muutaman oikein kovan potkun. Tai eilen meillä oli keskenämme vähän kärhämää, istuttiin sohvalla ja yritettiin puida asiaa; ja siinä hetkessä, istuallaan, N tunsi pari potkua. Pikkurontilla taisi selvästi olla sanansa sanottavana! ;) 

Tämä viikko menee täysin muuttopuuhissa ja ensi viikolla onkin sitten sekä neuvolalääkäri, että rakenneultra. Viime neuvolakäynnillä pyydettiin lähetettä verikokeisiin, jotta N:ltä katsottaisiin toksoplasmoosin vasta-aineet. Lähinnä kissojen takia haluttiin varmistus asiaan ja saatiinkiin siitä jo tulokset; N on saanut tartunnan jossain elämänsä vaiheessa. Näytteestä näki että kyseessä on vanha tartunta ja se antaa elinikäisen vastustuskyvyn. Näin ollaan ainakin asia ymmärretty! Toki H yhä hoitaa kissojen hiekkalaatikot, pesemme vihannekset ja hedelmät hyvin jne. mutta tieto oli joka tapauksessa helpottava. Lääkärikäyntiä odotamme kuitenkin kovasti, koska eihän ne huolenaiheet tai kysymykset ikinä lopu! :P N:llä on esimerkiksi ilmestynyt kummallisia punaruskeita laikkuja jalkoihin. Eivät kutise tai vaivaa muutenkaan, mutta ollaan niitä ihmetelty - todennäköisesti liittyvät raskauteen, mutta juuri tällaisiin juttuihin halutaan lääkäriltä vielä varmistus. Muuten N:n vointi on ollut oikein hyvä. Maha kasvaa ja jännitys sen myötä!

N&H