Oothan tässä vielä huomenna?

Vähän liian jännittävä viikko takana! Tätäkö on luvassa seuraavat kahdeksan kuukautta? Jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa. Ollaan tehty useita raskaustestejä ja varmisteltu "pikkuriisin" olemassaoloa, ollaan päntätty sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita, ollaan kuulosteltu ja tunnusteltu kaikkia mahdollisia olotiloja. Tunteet on heitellyt laidasta laitaan; meille tulee vauva!? Meille tulee keskenmeno!? Mitä tästä oikein tulee? Pärjätäänkö, selvitäänkö? Mutta kyllä se kaikista vahvin tunne päivän päätteeksi on luottamus siihen, että meille oikeesti tulee vauva! Me pärjätään ja me selvitään. Näin on tarkoitettu <3 Meidän lapsen elämässä voi olla puutetta fiksuista jutuista tai gurmee-aterioista, mutta rakkaudesta ei koskaan.

Mitäs nyt sitten seuraavaksi? Tällä viikolla tärkeimpinä on soitot sekä Dextraan, että meidän neuvolaan. Kolmen viikon päästä voitaisiin käydä jo ensimmäistä kertaa ultrassa! Siis sellaisessa, jossa nähtäisiin ja mitä tärkeintä, kuultaisiin, pikkuriisi livenä. Siihen asti yritetään pysyä kasassa ja keskittyä myös arkisiin asioihin, hyvän olon vaalimiseen ja toisiimme.

Hyppyrotta ja Seniori meidän ainokaisina,

kunnes kerrottiin vauvan tulosta.

N&H