Tänään on rv 6+5.
Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa, että se ensimmäinen ultra koittaa. N on huolissaan, sillä viikolla 5 alkaneet oireet (etova olo, alavatsan jomotus, jatkuva nälkä) ovat kaikki oikeastaan hävinneet ja tottakai sellainen pistää miettimään. Onko enää pikkuriisiä? Tuleva ultra pelottaa meitä molempia tosi paljon, mitä siellä näkyy vai näkyykö mitään. Pahinta olisi, että vauvan kehitys syystä tai toisesta olisi pysähtynyt juuri tähän ja se sitten todettaisiin siellä ultrassa. Mitä me sitten tehdään? Miten siitä eteenpäin?
Miten ihmisten mielenterveys kestää tätä raskausaikaa!?
N & H
Me ollaan hyvin samassa tahdissa, tänään 6+3 ja ultra ensi viikolla. Aika tosiaan matelee! Ultra jännittää kyllä kovasti, olen yrittänyt olla aika pitkälle ajattelematta sitä vielä. Muutenkin tämä alkuraskaus on aika hermoja raastavaa aikaa, kun kaikki riskit pyörivät mielessä. Odotan ihan kamalasti sitä, että pääsisimme 12 viikkoon, ehkä kaikki sitten tuntuisi jotenkin varmemmalta? Pidetään peukut pystyssä että meidän kummankin ultrissa tulisi ihania, iloisia uutisia :)
VastaaPoistaPeukut todellakin pystyssä! Toivotaan, että se ensimmäinen ultra tosiaan keventäisi oloa (kunnes tulee uusia pelkoja :D ). Voimia teille!
Poista