Onpas edellisestä päivityksestä vierähtänyt aikaa! Tavallaan sitä on jo sopeutunut ajatukseen, että raskaana ollaan ja nyt meitä on kolme - ja toisaalta tätä asiaa ei tajua alkuunkaan. Päivät on rullanneet eteenpäin ja ainoa asia, joka konkreettisesti on muistuttanut pikkurontin olemassaolosta, on N:n ajoittainen huonovointisuus. Mutta eilen ultrassa tästä kaikesta tuli yhdessä hetkessä taas niin totta ja ihmeellistä. Se on niin sanoinkuvaamaton tunne, kun ruudulle ilmestyy oma lapsi jolla on kaikki hyvin. Siellä se meidän pikkurontti vilkutteli kovasti, ojenteli käsiään, heilutteli jalkojaan ja laski liukumäkeä kohdunseinämää pitkin alas. Sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka! Kyyneliltäkään ei vältytty.
Kätilö, joka teki kaikututkimuksen, oli todella kiva ja ystävällinen. Pikkurontti ei oikein halunnut kääntyillä kätilön toiveiden mukaan vaan meni omia menojaan - mutta lopulta kätilökin sai tarvittavat kuvakulmat. Niskaturvotus oli ok (1.5mm) ja pituutta (pää-perämitta) oli kokonaiset 67mm :D Nyt odotellaan vielä sitä kirjettä, joka kertoo tarkemmin seulontatutkimuksen tuloksista.
Ollaan kerrottu raskaudesta jo melkein koko lähipiirille; vanhemmille, sisaruksille, kavereille, työkavereille jne. Kaikki on olleet tosi iloisia ja onnellisia meidän puolesta, mutta useimpien kohdalla on käynyt niin, että kukaan ei kauheasti kysele tästä prosessista sen tarkemmin. Se on sitten välillä vähän harmittanut, kun ollaan niin valmiita ja halukkaitakin tästä kertomaan. Ymmärrettävästi heteroparilta ei yleensä kysytä, että miten ja missä lapsi on saanut alkunsa, mutta kyllähän kaikki nyt meidän kohdalla tietää/aavistaa että joitain konsteja tässä on tarvittu. Harvalle hedelmöityshoitojen kulku on kauhean selvä. Esimerkiksi kun ollaan sitten itse kannustettu kyselemään tästä niin monella on ollut vääriä käsityksiä koko jutusta. On luultu, että lapsi on saanut alkunsa koeputkihedelmöityksessä ja inseminaatio on ihan vieras käsite. Ollaankin pohdittu N:n kanssa, että moni saattaa kokea tarkemmat kysymykset "uteluina", liian henkilökohtaisina ja jopa loukkaavina. Halutaan ehkä sillä vaitiololla ilmaista, että tällainenkin tapa saada lapsia on ihan ok, eikä sitä käsitystä haluta kysymyksillä vaarantaa. Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia - tai päinvastaisia? :)
N&H
Kätilö, joka teki kaikututkimuksen, oli todella kiva ja ystävällinen. Pikkurontti ei oikein halunnut kääntyillä kätilön toiveiden mukaan vaan meni omia menojaan - mutta lopulta kätilökin sai tarvittavat kuvakulmat. Niskaturvotus oli ok (1.5mm) ja pituutta (pää-perämitta) oli kokonaiset 67mm :D Nyt odotellaan vielä sitä kirjettä, joka kertoo tarkemmin seulontatutkimuksen tuloksista.
Ollaan kerrottu raskaudesta jo melkein koko lähipiirille; vanhemmille, sisaruksille, kavereille, työkavereille jne. Kaikki on olleet tosi iloisia ja onnellisia meidän puolesta, mutta useimpien kohdalla on käynyt niin, että kukaan ei kauheasti kysele tästä prosessista sen tarkemmin. Se on sitten välillä vähän harmittanut, kun ollaan niin valmiita ja halukkaitakin tästä kertomaan. Ymmärrettävästi heteroparilta ei yleensä kysytä, että miten ja missä lapsi on saanut alkunsa, mutta kyllähän kaikki nyt meidän kohdalla tietää/aavistaa että joitain konsteja tässä on tarvittu. Harvalle hedelmöityshoitojen kulku on kauhean selvä. Esimerkiksi kun ollaan sitten itse kannustettu kyselemään tästä niin monella on ollut vääriä käsityksiä koko jutusta. On luultu, että lapsi on saanut alkunsa koeputkihedelmöityksessä ja inseminaatio on ihan vieras käsite. Ollaankin pohdittu N:n kanssa, että moni saattaa kokea tarkemmat kysymykset "uteluina", liian henkilökohtaisina ja jopa loukkaavina. Halutaan ehkä sillä vaitiololla ilmaista, että tällainenkin tapa saada lapsia on ihan ok, eikä sitä käsitystä haluta kysymyksillä vaarantaa. Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia - tai päinvastaisia? :)
N&H
Hienoja uutisia, onnea pikkurontista ja -rontille! :)
VastaaPoistaMe oollaa kyl törmätty enemmän tai vähemmän vaivaantuneisiin uteluihin. Isäni kysyi saman tien raskaudesta kuultuaan, et "Miten tämmöinen on hoidettu?" Kaverit on kangerrelleet; "Kävittekö katsomassa katalogista?" tai muuta vastaavaa :D Vaikka aika moni kyl tiesi hoidoistakin etukäteen. Itse avoimesti puhutaan helposti jotain siihen suuntaan, niin siihen sitte tartutaan. Ja pääosin kyl ihmisiä kiinnostaa - noin niinku yleissivistävässäkin mielessä :)
Hatunnosto isällesi, että kuitenkin kysyi noinkin suoraan! :D Musta tuntuu, että monen katseessa on vaan näkynyt just toi "mites tämmöinen on hoidettu" - mut sitä ei sanota ääneen. Mut totta tuo, että pyrkii itse vaan puhumaan avoimesti ja siihen sit tarttuu se joka tarttuu.
PoistaMahtavia uutisia!
VastaaPoistaKiitos!! ^_^
PoistaKiva, että kaikki on hyvin ! :)
VastaaPoistaNiinpä! :)
PoistaOi ihana että kaikki ultrassa hyvin! Oli se ultra jotenkin todella herkistävä hetki. :)
VastaaPoistaMinulla on vähän samanlainen tunne, että monet eivät ollenkaan tiedä miten naisparin raskautuminen tapahtuu ja olisivat ehkä kiinnostuneita kysymään mutta eivät kehtaa. Meiltä on loppujen lopuksi kyselty todella vähän hedelmöityshoidoista ja koko prosessista. Esimerkiksi kukaan ei ole kysynyt kustannuksista mitään ja se onkin saanut miettimään että ehkä ihmiset olettavat että hoidot ovat maksuttomia? Luulen että läheisetkin ihmiset eivät oikein tiedä miten suhtautua entuudestaan uuteen asiaan, ja pelkäävät varmaan että loukkaantuisimme jos kokisimme asian liian yksityisenä ja uteluna. Toisaalta toivoisin että läheiset kyselisivät enemmän,vastailisin mielelläni. Olemme nyt uutisen kerrottuamme pyrkineet kertomaan hoidoistakin samalla mahdollisimman paljon, mutta toisaalta on itsellä sitten hieman epävarma olo että paljonko toiset ovat kiinnostuneita kuulemaan prosessista kun eivät kysy mitään, vaikka kaikki todella ilahtuneita uutisesta ovatkin. Olen todella yllättynyt että tavallisesti maailman uteliain äitini ei ole kysellyt prosessista oikein mitään! Ja tänään nauratti kun siskoni kertoi jutelleensa isäni kanssa ja isäni oli kertonut olevansa iloinen vauvauutisesta, mutta oli uskoutunut siskolleni ettei tiedä tai oikein ymmärrä ollenkaan miten lapsi on saanut alkunsa! Vaikka siis kerroimme kyllä hedelmöityshoidoista hänne samalla kun kerroimme vauvauutisen, mutta nähtävästi uutinen oli niin iso yllätys ettei tieto hoidoista jäänyt isäni mieleen! :D
Kustannuksista: itse oon ainakin törmännyt parikin kertaa juuri siihen oletukseen, että naisparitkin saa hedelmöityshoidoista Kela-korvauksen, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa!
PoistaJa totta tuo, että sitä ilman muuta miettii paljonko ihmiset tosiaan ovat kiinnostuneita kuulemaan näistä asioista. Aina se vähän yllättää, kun oma elämä ei toisista olekaan niin häikäsevän kiinnostava :D Ja onhan se niin, että klinikalla käynnit ja hedelmöityshoidot tuntuvat nyt valtavan ajankohtaisilta ja polttavilta, kun kaikki on niin uutta - mutta luulen että lapsen syntymän jälkeen nämäkin tunnelmat ja "tarpeet" muuttuvat ehkä toissijaisiksi. Onneksi niin :)
Hauska tuo isäsi! Ihanaa, että riemu peitti alleen kaiken muun :)
Itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää tällaiset utelut, varsinkin heteroilta. Heiltä nimenomaan kuultuna asia kuulostaa lähinnä alleviivaukselta, että lapsi ei ole meidän yhteinen. Kuten äitini kysyi heti ensimmäisenä: "Kummalle?"
VastaaPoistaEipä heterotkaan välttämättä kerro käyneensä hedelmöityshoidoissa. Meidän kohdalla asia vain on itsestäänselvyys ja on mielestäni meidän yksityisasia, aivan kuten heteroidenkin lapsen tapa saada alkunsa. Ehkä olen tässä asiassa vähän herkkä. Kyllähän sateenkaaripiireissä tulee kerrottua, kun niissä piireissä muutenkin puhutaan eri kokemuksista asiasta. :)
Hyvä pointti ja esimerkki juuri siitä, miten eri tavalla nää asiat on mahdollista kokea. Vaikka meille kysymykset on ok niin hyvä muistaa, että toisia ne voi ärsyttää. Ehkä juuri sen takia näissä henkilökohtaisissa jutuissa on hyvä aina edetä varovasti.. ja myönnän; joudun itsekin välillä epämukavuusalueelle, jos joku nyt oikein tivaa esimerkiksi sukusolujen lahjoittajasta, tyyliin "ai ettekö te tiedä siitä niinku mitään??". Mut yritän myös tarttua siihen epämukavaan oloon ja miettiä, että mistä se mahdollisesti kumpuaa. Että olisi sitten lapsen kanssa mahdollisimman valmis puhumaan näistä asioista (jos sellaisia tilanteita tulee) :)
PoistaJuurikin nuo jatkokysymykset sukusolujen luovuttajasta tai "isästä", niin kun jotkut erehtyy sanomaan. Kysymykset tuntuvat välillä hyökkäykseltä perhemuotoamme kohtaan. Ja kun sanon, että käytimme anonyymiä luovuttajaa, heti tulee oletus, että lapsi ikäänkuin menettää geneettisen taustansa, eikä tulisi koskaan edes tietämään tästä. Yleensähän kyseessä on tietämättömyys, mutta kysymykset voisi ehkä asettaa hieman eri muotoon. Vaikka eihän sitä oikeaa tapaa ole kysyä tai jättää kysymättä, ainahan tällaiset asiat kiinnostaa. Enkä myöskään ymmärrä oletusta, että lapselle ei muka kerrottaisi hänen taustastaan. Meille esimerkiksi asia oli itsestään selvää, että lapsi tulee tietämään taustansa, joten utelijoille tekisi mieli vain sanoa, että se ei ole heidän murheensa, kyllä me osaamme huolehtia asioistamme sanomattakin. Tämä on yksi niistä asioista, mikä häiritsee uteluissa ja kuuluu niihin meidän yksityisasioihin. :D
PoistaMe kun ollaan puhuttu anonyymistä luovuttajasta, niin monille heteroille (myös äidilleni) on tullut valitettavasti ensimmäisenä mieleen että nämä luovuttajat ovat sairaita runkkareita, jotka haluavat vain rahaa. Vaikka totuus on toinen. Ja luovttamisella ei suomessa rikastu. Eikä mielinmäärin voi luovuttaakkaan. Toiset ottavat asian paljon kauniimmin vastaan. Me kyllä kanssa ollaan erittäin avoimia puhumaan näistä hoidoista ja paljon on kyseltykkin ja todellakin sana "inseminaatio" on ollut täyttä hepreaa. Myös olen kuullut lauseen "no sähän tulet heti raskaaksi kun hedelmöityshoidoissa käytte" Juu en tule, samat prosentit ne on kuin sinullakin heterona. Mutta onneksi nykyään on paljon sateenkaariperheitä niin saadaan näitä asioita selvitettyä :)
VastaaPoistaOnnea pikkurontista! Ihana, että kaikki on hyvin! :)
VastaaPoista