Näytetään tekstit, joissa on tunniste shoppailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste shoppailu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Top 5 vauvakamat!

Niin tästä meidän Pikkurontista sitten tuli torstaina täysiaikainen ja kaikki olisi nyt valmiina - tulis jo! :D

Komea vaippakakku!
Monien tarkistusten jälkeen kaikki olennainen ja tarpeellinen tavara taitaa nyt olla hankittuna/saatuna. Aika vähällä ollaan meidän mielestä selvitty siltä osin, että ei olla uutena ostettu juurikaan mitään. Tähän "kitsasteluun" on montakin syytä: meidän taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä salli kauheasti shoppailua ja vaikka sallisikin, niin tykätään aika paljon kierrättämisestä, kirppareista ja itsetehdyistä jutuista. Ahkerassa käytössä on ollut Tori ja Facebookin eri kierrätysryhmät. Varsinkin vauvojen ja pienten lasten vaatteiden ja tavaroiden käyttöikä on yleensä niin lyhyt, että kaikki meidän hankinnat ainakin tähän asti ovat olleet melkein uudenveroisia.  Ihan valtavasti ollaan saatu myös erilaisia käyttötavaroita ystäviltä lahjaksi. N:n ystävä järjesti yllätyksenä baby showerit eli vauvakutsut syyskuun alussa, joista jäi käteen muun muassa sukkia, harsoja, vaippoja, voiteita, leluja, tutteja ja vaikka mitä! H:lla taasen oli varpajaiset viime viikonloppuna ja koska siinä vaiheessa Pikkurontilta ei oikein puuttunut enää mitään, oli varpajaisten anti enemmänkin henkisellä puolella ja saadut lahjat auttavat H:n omassa jaksamisessa; viskipullo, lahjakortti Starbucksiin ja uusi päiväkirja :D Sai toki Pikkuronttikin osansa, siitä lisää kohta.

Uutena on ostettu lähinnä raskausajan vaatteita N:lle. Esimerkiksi siistiä ja kivannäköistä talvitakkia ei etsinnöistä huolimatta löydetty mistään käytettynä ja sitten tulikin jo kiire, joten N tilasi mieleisensä netistä. Samoin äitiysfarkkuja ja -collegehousut on ostettu uutena ja tällä viikolla shoppailtiin ensimmäiset imetysliivit Lindexiltä. Merkittävin satsaus tähän mennessä on ollut yhdistelmävaunut ja ne haluttiin tosiaan ostaa uutena (Emmaljungan Super Viking). Ajatuksena ja haaveena on, että ne olisivat käytössä pitkään ja käyttökelpoiset vielä toisenkin lapsen kohdalla.

Mutta sitten! Viitattiin tosiaan siihen, että ollaan saatu ystäviltä kaikenlaista. On ollut liikuttavaa ja ihanaa huomata miten upeita ystäviä meillä on ja miten täysillä kaikki tuntuvat odottavan Pikkuronttia tähän maailmaan. Kaikista itsetehdyistä jutuista on nopeasti tullut meidän suosikkeja:


Kuvassa näkyvän villahaalarin on tehnyt H:n ystävä ja tämä oli myös yksi lahja varpajaisissa. Haalari on meidän molempien mielestä ihan älyttömän ihana; oltiin jonkin aikaa jo etsitty jotakin vastavaa, mutta sopivaa ei ollut osunut kohdalle. Onneksi ei, sillä tämä villahaalari päihittää kaikki mennen tullen! N:n serkku taas vihjaili jo kesällä, että saattaisi tehdä unipussukan vauvalle - ja kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy millainen saatiin :) Tämän ihanuuden mukana tuli vielä pipo, kaulaliina, lapaset ja töppöset; lankaa oli kuulemma jäänyt sen verran yli, että serkku intoutui neulomaan oikein urakalla! Unipussukkaa lukuun ottamatta pakattiin nämä kaikki sairaalakassiin, niissä kelpaa tuoda Pikkurontti sitten ensimmäistä kertaa kotiin <3

Toisessa kuvassa näkyvän tilkkupeitteen teki N:n työkaveri ja se oli lahja koko työporukalta. Peite oli ihana yllätys, sillä peittoja ja pussukoita löytyy nyt sängystä, äitiyspakkauksesta ja vaunuista, mutta tätä voi käyttää esimerkiksi sohvalla ja myöhemmin pehmikkeenä lattialla. Siinä on Pikkurontin hyvä kölliä ja ihmetellä maailman menoa! Suosikkeihin lukeutuu myös sininen, kudottu kantoliina valaskuviolla. Sen N bongasi Torista ja ihastui kuosiin heti. Halutaan siis oppia molemmat käyttämään kantoliinaa mahdollisimman paljon, sillä sen tuoma läheisyys on vauvalle hyväksi ja vapauttaa samalla meidät tekemään paremmin asioita kotona. Tiesittekö, että Kantoliinayhdistyksen kautta voi saada maksutta tukihenkilön, joka opastaa liinan käytössä ja eri tekniikoissa? Me aiotaan ainakin ottaa yhteyttä, jos tuntuu yhtään hankalalta. Lisätietoa kiinnostuneille täältä: Kantovälinetukihenkilöt.


N&H

perjantai 19. elokuuta 2016

Sokerilitkua ja adoptioneuvontaa

No nyt on vaatetta! Lyhyen ajan sisällä ollaan saatu sekä sukulaisilta, että ostettu käytettynä pari vaatepakettia. Samalla on tullut tutuksi kaikenlaiset käsitteet bodyista puolipotkuhousuihin, joista ei ollut hajuakaan aikaisemmin. Eiköhän me nyt osata pukea meidän Pikkurontti suht asiallisesti! Talviaikahan se tässä jännittää, että miten pakata pikkuinen ja mitä jos vaatetta on liikaa tai liian vähän. H:n äitiä alkaa yhä paleltaa, jos hän näkee tai kuulee, että oma lapsi on pukeutunut liian ohuelti. Nuorin lapsi on kuitenkin vasta kolmekymppinen :D Ilmeisesti tämä pukemisen murehtiminen on vain pientä esimakua siitä, mitä kaikkea huolta äidit joutuvatkaan kantamaan.

Meidän neuvola tosiaan vaihtui muuton myötä ja uusi terveydenhoitaja on jopa entistä parempi - tosin ei entisessäkään ollut mitään valittamista! Tämä uusi huomioi meitä molempia tosi kivasti ja vaikuttaa hoitajana täsmälliseltä ja luotettavalta. N:llä on kaikki arvot kunnossa ja Pikkurontin syke kuului hyvin. Sokerirasituskoe tehtiin viime maanantaina, joka sujui yllättävän mutkattomasti (eihän se toimenpiteenä kivalta kuulosta). Paastota piti ja aamulla sitten terveysasemalla tarjoiltiin herkullista mehua, eli erittäin sokeripitoista litkua. Ensimmäisen tunnin ajan oli selvästi levoton olo (juomasta johtuen?), mutta toinen tunti oli jo helpompi. Kokeen aikana ei siis saa poistua odotustilasta tai esimerkiksi nukkua. Aika kuitenkin meni yllättävän nopeasti ja tuloksetkin kuultiin samana päivänä: ei raskausdiabetestä!

Alkuviikosta pistettiin myös hakemukset eteenpäin äitiyspakkauksesta, äitiysrahasta ja vauvavakuutuksesta. H myös soitti adoptioneuvontaan ja tilasi niin sanotusti paperit kotiin - eli ilmoittautumislomakkeen adoptioneuvontajonoon. Sehän oli muuten ihan tavallisen oloinen kaavake, mutta "Perustelut adoptioon" -kohta vähän nauratti meitä molempia. Mitä siihen oikein tulisi laittaa? Latoa itsestäänselvyyksiä, kuten että ollaan naimisissa ja asutaan yhdessä ja haluttais niinku ihan kauheesti oma perhe. H on ollut matkassa koko ajan mukana ja siitä tulis varmaan ihan kiva äiti. Tällaisiin erikoisuuksiin yrittää aina suhtautua mahdollisimman kevyesti, mutta helposti ne myös pääsevät ihon alle. Noh - toivottavaa on, että nämäkin kaavakkeet jäävät kohta historiaan ja ovat ehtaa retroa teini-ikäiselle Pikkurontille ;)



N&H

torstai 28. heinäkuuta 2016

Rv 22+0!

Ei olla taas kirjoiteltu mitään vähään aikaan! Muutto ja uuden kodin laittaminen on vienyt kaiken vapaa-ajan. Tehdään molemmat vuorotyötä ja senkin takia yhteinen aika on välillä todella kortilla. Mutta pikkuhiljaa tavarat ovat löytäneet paikkansa ja kaiken kaaoksenkin keskellä tämä asunto on tuntunut todella vahvasti kodilta. Kaikki toimii; asuinalue, naapurusto ja kissatkin alkoivat viihtyä muutaman unettoman yön jälkeen ;)

N on voinut koko ajan suhteellisen hyvin ja Pikkurontista on kuoriutunut melkoinen potkumestari! Iskuja sataa oikealta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta ja eilen N sohvalla maatessaan näki kaksi potkua mahan päältä :D Joka ilta nukkumaan mentäessä ollaan hetki kuulosteltu ja tunnusteltu masua ja Pikkurontin menoa; H tunsi ensimmäisen kerran potkut raskausviikolla 20 ja oli se ilman muuta aika huikea hetki <3 Itseasiassa aikaisemmin samana päivänä meillä oli ollut rakenneultra ja masussa kaikki oli hyvin. Pikkurontin sukupuolestakin kätilö antoi melko varman veikkauksen, mutta päätettiin pitää se tieto salaisuutena syntymään asti.

Pikkurontti rv 20+0: 22-25cm ja n. 330g <3


Kaikki on siis sujunut varsin mallikkaasti, vaikka usein tuntuu ettei vieläkään oikein ymmärrä mitä on tapahtumassa ja mitä tuleman pitää! Tajuttiinkin tuossa yksi ilta jutellessa, että kerta meidän kodissa ei oikein näy vauvan tulo mitenkään niin ei mikään ihme, että 
a) Pikkurontin syntymä tuntuu toooosi kaukaiselta asialta 
b) ja sitten kun tätä elämänmuutosta alkaa miettimään, niin syntyy helposti kohtuuton hätä ja huoli siitä miten me pärjätään?
Joten! Tänään me sitten käytiin hakemassa pinnasänky, hoitoalusta, itkuhälytin ja turvakaukalon lämpöpussi! Niillä lähdettiin liikkeelle ja N on tehnyt ihan kunnon listaa kaikista tulevista hankinnoista. Ja kyllä sillä vaan on valtava vaikutus; pelkkä pinnasängyn olemassaolo teki tästä heti sata kertaa todellisempaa :) Pikkurontin laskettuun aikaan enää 126 päivää!


N&H