Oothan tässä vielä huomenna?

Vähän liian jännittävä viikko takana! Tätäkö on luvassa seuraavat kahdeksan kuukautta? Jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa. Ollaan tehty useita raskaustestejä ja varmisteltu "pikkuriisin" olemassaoloa, ollaan päntätty sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita, ollaan kuulosteltu ja tunnusteltu kaikkia mahdollisia olotiloja. Tunteet on heitellyt laidasta laitaan; meille tulee vauva!? Meille tulee keskenmeno!? Mitä tästä oikein tulee? Pärjätäänkö, selvitäänkö? Mutta kyllä se kaikista vahvin tunne päivän päätteeksi on luottamus siihen, että meille oikeesti tulee vauva! Me pärjätään ja me selvitään. Näin on tarkoitettu <3 Meidän lapsen elämässä voi olla puutetta fiksuista jutuista tai gurmee-aterioista, mutta rakkaudesta ei koskaan.

Mitäs nyt sitten seuraavaksi? Tällä viikolla tärkeimpinä on soitot sekä Dextraan, että meidän neuvolaan. Kolmen viikon päästä voitaisiin käydä jo ensimmäistä kertaa ultrassa! Siis sellaisessa, jossa nähtäisiin ja mitä tärkeintä, kuultaisiin, pikkuriisi livenä. Siihen asti yritetään pysyä kasassa ja keskittyä myös arkisiin asioihin, hyvän olon vaalimiseen ja toisiimme.

Hyppyrotta ja Seniori meidän ainokaisina,

kunnes kerrottiin vauvan tulosta.

N&H

Kolmas kerta sanoi toden!!

Siinä se on! Heikkokin viiva tarkoittaa raskautta. Tältä testi näytti siis eilen, tänä aamuna viiva oli aavistuksen vahvempi. Loppuviikolla testataan vielä kertaalleen. Mutta kyllä me nyt ollaan aika varmoja, että hedelmöitys on onnistunut! N:n rinnat on ollut jo monta päivää poikkeuksellisen arat, alavatsaa jomottaa, väsyttää ja paleltaa. Ladattiin molempien kännykkään sellainen Odotukseni  -sovellus nähdäksemme, mitä siellä kohdussa tapahtuu (miten niin ollaan innoissamme??). On rv 3+5 ja vauva näyttää tällä hetkellä mini-vadelmalta. H on jo yrittänyt jutella mahalle, mutta voi olla ettei viestit vielä mene ihan perille ;) 

Vakavasti puheen ollen, pelkäämme ilman muuta myös pahinta raskauden ollessa näin alkuvaiheessa. Viiva on haalea ja keskenmenon riski suuri, kun ollaan herkkien testien kanssa näinkin aikaisin liikenteessä. Luonto voi hyvin ratkaista tämän asian vielä ihan toisella tavalla. Toivomme tietysti sydämemme pohjasta, että kaikki menisi hyvin. Sehän tosiaan on niin, että juuri tämän vauvan laskettu aika olisi 1. joulukuuta - meidän kihlajaispäivä <3

Odotus siis jatkuu kaikin tavoin! Loppuviikosta ollaan jo vähän viisaampia, jos kolmas testi näyttää vahvasti plussaa. Peukut pystyyn!

N&H

Kolmas kerta toden sanoo?

"Tämä kortti kuvastaa iloa, lämpöä ja onnistumista."

Hyvä olo ja onnellisuus on ollut läsnä muutaman päivän ajan. Katsomme toisiamme silmiin ja leikittelemme ajatuksella -mitä jos?! Vastoin sovittua täytämme mieltämme vauva-aiheilla, käymme hypistelemässä pikkiriikkisiä vaatteita kaupan hyllyllä ja lisäämme raskaustietouttamme googlettamalla.

Kolmas inseminaatio on nyt takana ja jos tämä kerta sanoo toden, olisi laskettu aika sama kuin meidän kihlapäivämme. Ei paineita!

N

Ei tullut kahta viivaa

Muistan kun sain lapsena jostakin haltuuni näkymätöntä mustetta. Sillä kun kirjoitti paperille, ei näkynyt mitään, mutta paperin kun laittoi hetkeksi lämpimään uuniin niin kirjoitus ilmestyikin taianomaisesti esiin! Oli tavattoman jännittävää kykkiä uunin edessä ja vahtia silmä kovana paperille ilmestyviä merkkejä. Yhtä jännittävää nyt aikuisena on tuijottaa raskaustestiä. Siinähän raskautta merkitsevä toinen viiva saattaa olla haaleampi kuin se toinen, jolloin sitä äkkiä huomaa tiirailevansa millimetrin kokoisia ikkunoita eri asennoissa ja valaistuksissa, nähdäkseen edes välähdyksen punaista. Todettuamme yhdessä, että ei tärpännyt tällä kertaa, jätimme tikun kylpyhuoneen sivupöydälle ja joka kerta ohi kävellessäni vilkaisin pakonomaisesti sen ruutuja. Seuraavana aamunakin pysähdyin vielä tuijottamaan sitä yhtä viivaa ja tuumin; auttaisiko jos sen laittaisi uuniin?

                      Mutta me emme lannistu! Itseasiassa tajusimme tänään, että näin voi hyvin olla tarkoitettukin. Jos seuraavalla kerralla tärppää (eli ensi kuussa), tarkoittaa se että laskettu aika on joulukuussa. Näin ollen:

a)    saamme parhaan mahdollisimman joululahjan

b)   voimme kirjaimellisesti toteuttaa sanonnan ”uusi vuosi, uudet kujeet”

c)    lapsen kastejuhlan voisi järjestää tulevan vuoden maaliskuussa, jolloin myös tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan (eli meidänkin avioliitosta tulee.. no, avioliitto). Olisi täydellistä yhdistää nämä kaksi juhlaa!

Olemme molemmat siis varsin rohkealla ja positiivisella mielellä. Martin Lutherin viisasta ajatusta mukaillen: ”Jos saisin tietää, että huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun”. Okei, no sitähän me tässä yritetään koko ajan istuttaa, mutta laajemmin ajateltuna tuon lauseen tarkoitushan on vahvistaa epäilevän uskoa ja toiveikkuutta. Vaikka tulevaisuus näyttäisi kuinka mahdottomalta tai huonolta, niin toivoa on aina. Me tiedetään inseminaation onnistumisprosentit ja me tiedetään munasolun hedelmöittymisen olevan aina myös ihme, jossa tarvitaan ”ripaus onnea” – hoitavaa lääkäriämme lainatakseni. Mutta toivoa on.

H

Kuulumisia!

Tapahtunut tähän asti:

Marraskuussa 2015 päätimme, että on aika. Aika pistää tämä projekti alulle - koskaan ei nimittäin tiedä tärppääkö ensimmäisellä kerralla vai käynnistämmekö tässä vuosikausien oravanpyörän. Toivomme toki hartaasti, että kallistutaan lähemmäs ensimmäistä :D

Kaikki alkoi sopivan klinikan valinnalla. Asumme pääkaupunkiseudulla, joten valinnanvaraa onneksi on jonkin verran. Googlasimme kokemuksia eri paikoista ja päädyimme valitsemaan Dextra lapsettomuusklinikan. Tässä vaiheessa pakko todeta, kun muutama käyntikerta takana, että Dextraa voi lämpimästi suositella kaikille! Aivan mahtava paikka! Hyvin kodinomainen (henkilökunta tulee nopeasti tutuksi) ja palvelu on ammattitaitoista, kannustavaa ja todella ystävällistä. Olemme kokeneet, että meidät molemmat huomioidaan ja meitä kohdellaan hyvin tasavertaisina. Iso plussa +

Ensikäynti ajoittui joulukuun puoliväliin ja saimme varattua samalle aamupäivälle sekä lääkärin, että psykologin haastattelun. Lisäksi pääsimme samalla käynnillä jututtamaan laboratoriohoitajaa ja tekemään myös alustavan valinnan sopivasta sukusolujen lahjoittajasta. Lääkäri piti meille alkuun pienen esitelmän biologisista tosiseikoista ja siitä mitä hedelmöittymisessä solutasolla oikein tapahtuukaan. Ja ennen kuin huomasimmekaan olimme siirtyneet tutkimushuoneeseen ja N:lle tehtiin munanjohtimien aukiolotutkimus. Oltiin tuosta luettu jo aikaisemmin ja N osasi varautua ottamalla särkylääkkeen etukäteen - muutaman päivän ajan alavatsa kipristeli, mutta tuo tutkimus on kyllä tosi tärkeä tehdä heti alkuun. Siinä nopeasti tulee varmuus siitä, että siittiöt varmasti pääsevät munasolun luo. 

Psykologin tapaamista luonnollisesti jännitettiin vähän etukäteen, mutta tilanne osoittautuikin oikein rennoksi ja mukavaksi juttutuokioksi. Puhuttiin aika paljon siitä mitä lahjasolujen käyttö tarkoittaa sekä meidän, että lapsen elämässä. Miten me vanhempina käsitellään asiaa sitten lapsen kanssa ja miten myös lapsen muuta lähipiiriä voi tukea tässä asiassa. Hyvä huomio meistä oli mm. se, että esimerkiksi isovanhempia voi ohjeistaa vastaanottamaan rohkeasti kaikki lapsen mahdolliset kysymykset tähän asiaan liittyen (lasta ei saa torua tai hyssytellä). Näin me juuri koetaan - halutaan, että lapsen saama alku ei ole mikään tabu tai vaiettu asia vaan siitä voi reilusti puhua ja siihen voi huoletta viitata, pelkäämättä mitään.  

Ensikäynnistä jäi siis molemmille tosi positiivinen fiilis ja tammikuussa meillä olikin jo ensimmäinen inseminaatio! Lääkärin suosituksesta otimme hormonipistokset käyttöön ennen tätä ensimmäistä yritystä, sillä N:n munarakkula oli aika pieni ja hormonilla "kasvatimme" sitä yhden viikonlopun ajan. Itse inseminaatio oli nopea ja asiallinen toimenpide - ei kynttilöitä, ei musiikkia. Kun toimenpide oli tehty, siirryimme siitä aulaan ja H haki kahvit ja kaivoi Kinder Buenon repusta. Siinä sitten mutustettiin, kiherrettiin ja selattiin kalenteria (koska voidaan tehdä raskaustesti??). RFSU:n testiä tulikin sitten muutaman viikon päästä kokeiltua useampaankin otteeseen, aina sen kahden viivan toivossa, mutta viimeistään sinä päivänä kun N:lla alkoi kuukautiset niin jouduimme toteamaan: ei onnistunut tällä kertaa. 

Juuri nyt olemme siinä tilanteessa, että toinen inseminaatio oli TÄNÄÄN! Tällä kertaa ilman lisähormonia. Hankimme Clearbluen digitaalisen ovulaatiotestin ja sillä tikutimme kunnes eilen illalla testi näytti niin sanotusti vihreää valoa (ovulaatio käynnissä). Tänään sitten kävimme klinikalla ja lääkäri näki heti ultrassa, että N:n munasolu tosiaan oli juuri irronnut ja kaikki olosuhteet olivat mitä otollisimmat tätä toista yritystä varten. Siittiöt pistettiin taas matkaan ja nyt jännitetään *-*

N & H 

“Missähän

sut tehtiin?

Tähtien tuolla puolella

muovailtiin huolella”

- Johanna Kurkela -

        

Tämä ensimmäinen kirjoitus on omistettu Sinulle rakas lapseni. Liityt joukkoomme kun sen aika on, mutta en vielä tiedä koska. Loppujen lopuksi tiedän hyvin vähän asioita. En tiedä miltä näytät. En tiedä miten pukea sinut, miten pestä tai miten lohduttaa jos itket. Tunnustan kulta, olen kauhuissani. Mutta yhden asian tiedän! Sinä olet niin valtavan toivottu lapsi. Minä ja äitisi emme malta odottaa, että saamme sinut syliimme. Maailma on niin ihmeellinen paikka ja meillä on ihan valtavasti sinulle näytettävää ja kerrottavaa.  Tiesitkö, että elefantit ovat raskaana lähes kaksi vuotta? Tai jos sekoittaa keltaista ja sinistä saa vihreää? Joskus tekee hyvää rakentaa maja olohuoneeseen ja nukkua siellä yö! Merivesi on kylmää ja lautasliinoista voi askarrella kukkasia. Niin paljon jänniä asioita rakas lapseni!

         Voisin kertoa hieman meistä, perheestäsi. Äitisi on kauneinta mitä tiedän. Hänellä on hyvä sydän ja hän osaa leipoa mahtavia kakkuja! Äitisi on myös hyvin käytännöllinen ja tarkka, joten jos haluat muuttaa huoneesi järjestystä voit tehdä sen yhdessä äidin kanssa. Paras tapa hemmotella äitiäsi on tarjoutua harjaamaan hänen hiuksiaan, siitä hän pitää. Minä en niin välitä hiuksista. Äitisi kutsuukin minua Pörröksi, tukkani on paksu ja usein sekaisin. Tykkään laulaa ja jos haluat, voin laulaa sinulle aina iltasadun jälkeen jotakin. Vaarisi lauloi minulle kun olin pieni ja se aina rauhoitti minua. Osaan tehdä taikataikinaa josta voimme muovailla kaikenlaista. Olen vähän säikky ja ylivarovainen joten jos leipä haisee oudolta tai sinulla on kipeä olo niin pelaamme aina varman päälle. Opit tietämään mitä se tarkoittaa.

         Sinua odottaa täällä kotona myös kaksi kissaa. Seniori ja hyppyrotta. Seniori on jo vähän vanhempi tapaus, hän tykkää syödä ja torkkua tuolilla. Älä säikähdä jos hän siristää silmiään ja näyttää tuomitsevalta – se on vain hänen tapansa prosessoida asioita. Teistä tulee varmasti hyvät ystävät. Hyppyrotta on vilkkaampi tapaus, hänen lempileikkinsä on kun heittää pienen pehmeän hiirilelun huoneen toiseen päähän; hän hakee ja tuo sen sinulle takaisin. Saat heittää niin monta kertaa kun jaksat! Hyppyrotta on kova juttelemaan ja tekin varmasti löydätte yhteisen kielen.

         Olisitpa jo täällä! Odotamme sinua niin kovasti. Toivottavasti näemme pian :) 

Mammasi