Vihdoin!

Meille syntyi pieni tyttö!

Palataan synnytykseen tarkemmin myöhemmin, mutta lyhykäisyydessään: rankkaa oli. Torstaina 15.12 käynnistettiin - itse synnytys oli nopea ja raju, jonka jälkeen N päätyi leikkaussaliin menetettyään niin paljon verta. Vietettiin sairaalassa yhteensä kolme päivää ja tänään kotiuduttiin. Vaikka kokemus oli hurja niin tässä sitä nyt ollaan, hartaasti odotetun pienen ihmisen kanssa. Hän on ihmeellinen pikkuinen ja kaiken jo taakse jääneen tuskan arvoinen. Tumma tukka peittää pään, nenä on pieni nykerö, katse tarkka ja sormet ja varpaat ovat pitkät ja kippuraiset. On temperamenttinen ja tomera kaveri, oikea sisupussi. 50cm ja 3282g täyttä kultaa <3

Aika on täysin pysähtynyt ja tässä sitä nyt vaan ihmetellään toisen ähinää, aivastelua, itkua ja sätkimistä. Yritetään hoitaa häntä parhaamme mukaan.  Tästä se lähtee!

N&H

Yliaikaiskontrolli (41+5)

Varsinainen masuasukki! Loppuraskautta seurataan äitiyspoliklinikalla, kun raskauden kesto on 41+5 ja siitä eteenpäin. Neuvolan ohjeistuksen mukaisesti oltiin eilen sitten yhteydessä synnytyssairaalaan ja saatiin kontrolliaika tälle aamulle. Oli poikkeuksellisen jännittynyt tunnelma aamupalapöydässä, sillä meillä ei ollut hajuakaan mitä tulisi tapahtumaan. Miksi synnytys ei ole vielä alkanut? Miksi ei edes supistele? Onko vauvalla kaikki hyvin ja mitä jos synnytys käynnistetään jo heti tänään? Saatiin sitten riita aikaiseksi sairaalakassista, sillä H eli siinä luulossa, että se jätetään kotiin kunnes N yhtäkkiä vihjaisi kassista puuttuvan asioita. Siinä sitten toisillemme tiuskien pakattiin kassi ja lähdettiin matkaan, mutta saatiin sovittua ennen sairaalan pihaan saapumista - juuri sopivasti!

Osastolle ilmoittautumisen jälkeen päästiin melkein heti lääkärin vastaanotolle, jossa lääkäri teki alkuun sisätutkimuksen ja totesi kohdunsuun olevan noin sentin auki. Tämän jälkeen hän "pyöräytti" vähän rajummalla otteella kohdunsuuta/kalvoja irti (tai jotain!) ja totesi sen mahdollisesti edesauttavan synnytyksen luonnollista käynnistymistä. Sisätutkimuksen jälkeen ultrattiin ja kaikki näytti Pikkurontilla olevan enemmän kuin hyvin; lapsivettä riitti, istukka ja napanuora toimivat ja syke oli hyvä. Painoarvioksi saatiin 3300 g <3 Viikkoihin nähden ilmeisesti aika pikkuruinen tapaus, mutta nämä arviothan voivat heitellä aika paljonkin. Tämän jälkeen N makoili puolisen tuntia ns. käyrillä, eli Pikkurontin sykettä seurattiin vähän pidemmän aikaa ja siinäkään ei ollut mitään ihmeellistä. Meidät päästettiin siis kotiin ja jos synnytys ei torstaihin mennessä ala itsestään niin palaamme sairaalaan käynnistystä varten.

Kaiken kaikkiaan huojentavaa oli nähdä ja kuulla, että kaikki on hyvin ja jotakin on jo kohdunsuullakin tapahtunut. Ollaan paineltu akupisteitä joka päivä - liekö sillä vaikutusta? :D Kotimatkalla käytiin ostamassa illaksi torttutaikinalevyjä ja glögiä. Katsotaan ehtiikö tortut uunista ulos vai alkaako vihdoin tapahtua? ^_^

N&H

P.S Pienet jutut voivat toisinaan tuntua suurilta. Poliklinikalla oli rinnakkain useampi vessa, joista yksi oli merkattu lapulla seuraavasti: Isät ja vieraat voivat käyttää tätä vessaa. Hetken aikaa H seisoi oven edessä hölmistyneenä, sillä ei tuntenut kuuluvansa kumpaankaan joukkoon. Ehdotus: Isät, puolisot ja vieraat voivat käyttää tätä vessaa voisi toimia paremmin.

41+0

Vastoin meidän viime viikon tuntemuksia, ei mitään mullistavaa ole tapahtunut. N:llä ei edelleenkään ole mitään synnytystä enteileviä merkkejä ja Pikkurontti se vaan rymyää samaan malliin aina vaan kasvavassa mahassa. Viimeinen odotusajan neuvolakäynti meillä oli alkuviikosta, jonka yhteydessä terveydenhoitaja ohjeisti meitä ottamaan ensi maanantaina yhteyttä synnytyssairaalaan ja varaamaan ajan yliaikaiskontrolliin. Tämä tietysti vain siinä tapauksessa, jos synnytys ei ole siihen mennessä käynnistynyt. Me molemmat toki toivotaan, että synnytys alkaisi luonnollisesti; keinotekoisesti käynnistetty synnytys saattaa olla monesti vaikeampi ja supistukset kivuliaammat. No mutta, se on vasta ensi viikon murhe ja siihen on onneksi vielä aikaa.

Positiivista tässä odotuksen pitkittymisessä on ollut se, että H sairastui kauheaan räkätautiin juuri ennen laskettua aikaa, eikä oikein uskallettu edes miettiä mitä oltaisiin tehty, jos sairaalaan lähtö olisi osunut esimerkiksi viime viikonloppuun. Onneksi sellaista tilannetta ei tullut ja nyt ollaan taas täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Ollaan oltu aika lailla kotosalla, pelattu päivittäin Scrabblea ja veivattu Netflixiä. Gilmoren tyttöjen uusien jaksojen lisäksi ollaan löydetty muutama loistava sarja: Stranger Things ja tällä hetkellä menossa Jälkiä jättämättä (The Killing). Lenkkeilyä ei kauppareissuja lukuun ottamatta olla oikein harrastettu H:n flunssan ja liukkaiden kelien takia. Maanantaina matkalla neuvolaan N kaatui (taas!) ja käsikynkkää kun mentiin niin H komeasti perässä. Onneksi päästiin heti kuulemaan sydänäänet ja kuten sanottu, Pikkurontin liikkeet ovat olleet hyvällä mallilla senkin jälkeen.

Rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että alkaa jo vähitellen kypsyttämään tämä odottelu. Olosuhteista johtuen ollaan jo aika lailla mökkihöperyyden partaalla, mutta mieltä rauhoittaa se tosiasia, että viikon sisällä saadaan jo hyvin todennäköisesti Pikkurontti syliimme. Miltä hän näyttää? Millaiset varpaat? Onko tukkaa ja miltä tuoksuu? Odotamme häntä niin valtavan paljon, että tässä ihan pakahtuu.

N&H

Sukkapuikkoja ja sähkövirtaa

Opimme viime viikolla uuden sanan: sukkapuikkokivut. N oli tuntenut jo jonkin aikaa teräviä vihlaisuja kohdunsuun alueella ja Vauva -palstalla (!) oli tämäkin oire sitten nimetty osuvasti sukkapuikkokipuiluksi. Se tuntuu siis juuri siltä kuin sukkapuikolla tökittäisiin sisältäpäin, eli Pikkurontti se siellä neuloo tietään ulos kohdusta :D Vihlaisut tuntuvat aina silloin kun mahassa ollaan hereillä ja touhutaan. Tarkoittaako se, että synnytys koittaa pian? Tuskin, mutta ollaan tässä malttamattomina googlailtu kaikkia synnytystä ennakoivia oireita ja niitä voi olla esimerkiksi verenpaineen nousu, löysä vatsa, vauvan rauhoittuminen, irronneen limatulpan bongaaminen jne. Onhan näitä. Toistaiseksi ei ole tapahtunut mitään edellä mainituista ja aletaan kieltämättä olla jo aika kärsimättömiä.

Koska laskettu aika on jo parin päivän päästä, niin ajateltiin kokeilla kivunlievitykseen tarkoitettuja akupisteitä - niiden painelu voi nimittäin myös vauhdittaa synnytyksen käynnistymistä. Lisätietoa kiinnostuneille löytyy täältä: Akupainantaopas. Yksi tärkeä piste löytyy esimerkiksi molemmista käsistä, peukalon ja etusormen väliseltä alueelta ja se toimii toisilla myös hyvänä kipupisteenä läpi synnytyksen. Kaikkea kannattaa kokeilla! Ajateltiin antaa näille pisteille mahdollisuus, vaikka ei akupainannasta olekaan mitään aikaisempaa kokemusta. Toinen asia mitä kokeillaan on Tens-laite, joka vuokrattiin Aktiivinen synnytys ry:ltä. Siinä ajatuksena on, että heti synnytyssupistusten alkaessa N:n selkään kiinnitetään neljä elektrodilätkää ja N voi ohjaimen avulla johtaa heikkoa sähkövirtaa hermoihinsa. Tällä tavalla häiritään kipuviestin kulkeutumista aivoihin ja supistukset on helpompi kestää. Netistä on ainakin löytynyt monia synnytyskertomuksia, joissa Tens-laitteesta on ollut suurta hyötyä ja osa on jopa pärjännyt pelkästään sillä. Sen käyttäminen on siis täysin turvallista, kun raskausviikkoja on kertynyt 37. Ainoa miinus laitteessa on, että se ei tietenkään kestä vettä, joten valinta on sitten tehtävä suihkun/ammeen ja Tensin välillä. Elektrodit voi toki irrottaa ja käydä suihkussa, mutta käyttökokemusten perusteella laitteen teho on tämän jälkeen heikompi. Laitteen vuokra on 40 euroa/kk.

Viimeisin neuvolakäynti oli viime viikolla ja kaikki oli kunnossa. Pikkurontti oli terveydenhoitajamme mukaan nyt kiinnittynyt ja edelleen raivotarjonnassa. Sydänääniä kuunnellessa jäi meiltä äideiltä kyllä muutama lyönti välistä, kun vauvan syke yhtäkkiä hidastui ja hidastui (120 asti). Terveydenhoitaja pyysi N:ää kääntymään kyljelleen, jonka seurauksena syke alkoi taas naputtamaan nopeaan tahtiin (150-160). Oltiin tästä heti huolissamme, mutta terveydenhoitaja vakuutteli tämän olevan normaalia, eikä syke laskenut mitenkään huolestuttavan alas. Selällään makaamista tulisi nyt kuitenkin tässä raskauden loppuvaiheessa välttää, sillä siinä asennossa vauva ja kohtu painavat äidin verisuonia ja tällöin myös istukan verenkierto heikkenee.

Meistä tuntuu vahvasti siltä, että Pikkurontti syntyy tällä viikolla! Tästä päivästä eteenpäin meidän kalenterikin on täysin tyhjä - vuoden loppuun saakka :D Koko joulukuun ajan voidaan sitten rauhassa ihmetellä uutta perheenjäsentä, tutustua pikkuiseen ja opetella sen juttuja. Ollaanko me valmiita? Kyllä!

N&H

Top 5 vauvakamat!

Niin tästä meidän Pikkurontista sitten tuli torstaina täysiaikainen ja kaikki olisi nyt valmiina - tulis jo! :D

Komea vaippakakku!

Monien tarkistusten jälkeen kaikki olennainen ja tarpeellinen tavara taitaa nyt olla hankittuna/saatuna. Aika vähällä ollaan meidän mielestä selvitty siltä osin, että ei olla uutena ostettu juurikaan mitään. Tähän "kitsasteluun" on montakin syytä: meidän taloudellinen tilanne ei tällä hetkellä salli kauheasti shoppailua ja vaikka sallisikin, niin tykätään aika paljon kierrättämisestä, kirppareista ja itsetehdyistä jutuista. Ahkerassa käytössä on ollut Tori ja Facebookin eri kierrätysryhmät. Varsinkin vauvojen ja pienten lasten vaatteiden ja tavaroiden käyttöikä on yleensä niin lyhyt, että kaikki meidän hankinnat ainakin tähän asti ovat olleet melkein uudenveroisia.  Ihan valtavasti ollaan saatu myös erilaisia käyttötavaroita ystäviltä lahjaksi. N:n ystävä järjesti yllätyksenä baby showerit eli vauvakutsut syyskuun alussa, joista jäi käteen muun muassa sukkia, harsoja, vaippoja, voiteita, leluja, tutteja ja vaikka mitä! H:lla taasen oli varpajaiset viime viikonloppuna ja koska siinä vaiheessa Pikkurontilta ei oikein puuttunut enää mitään, oli varpajaisten anti enemmänkin henkisellä puolella ja saadut lahjat auttavat H:n omassa jaksamisessa; viskipullo, lahjakortti Starbucksiin ja uusi päiväkirja :D Sai toki Pikkuronttikin osansa, siitä lisää kohta.

Uutena on ostettu lähinnä raskausajan vaatteita N:lle. Esimerkiksi siistiä ja kivannäköistä talvitakkia ei etsinnöistä huolimatta löydetty mistään käytettynä ja sitten tulikin jo kiire, joten N tilasi mieleisensä netistä. Samoin äitiysfarkkuja ja -collegehousut on ostettu uutena ja tällä viikolla shoppailtiin ensimmäiset imetysliivit Lindexiltä. Merkittävin satsaus tähän mennessä on ollut yhdistelmävaunut ja ne haluttiin tosiaan ostaa uutena (Emmaljungan Super Viking). Ajatuksena ja haaveena on, että ne olisivat käytössä pitkään ja käyttökelpoiset vielä toisenkin lapsen kohdalla.

Mutta sitten! Viitattiin tosiaan siihen, että ollaan saatu ystäviltä kaikenlaista. On ollut liikuttavaa ja ihanaa huomata miten upeita ystäviä meillä on ja miten täysillä kaikki tuntuvat odottavan Pikkuronttia tähän maailmaan. Kaikista itsetehdyistä jutuista on nopeasti tullut meidän suosikkeja:

Kuvassa näkyvän villahaalarin on tehnyt H:n ystävä ja tämä oli myös yksi lahja varpajaisissa. Haalari on meidän molempien mielestä ihan älyttömän ihana; oltiin jonkin aikaa jo etsitty jotakin vastavaa, mutta sopivaa ei ollut osunut kohdalle. Onneksi ei, sillä tämä villahaalari päihittää kaikki mennen tullen! N:n serkku taas vihjaili jo kesällä, että saattaisi tehdä unipussukan vauvalle - ja kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy millainen saatiin :) Tämän ihanuuden mukana tuli vielä pipo, kaulaliina, lapaset ja töppöset; lankaa oli kuulemma jäänyt sen verran yli, että serkku intoutui neulomaan oikein urakalla! Unipussukkaa lukuun ottamatta pakattiin nämä kaikki sairaalakassiin, niissä kelpaa tuoda Pikkurontti sitten ensimmäistä kertaa kotiin <3

Toisessa kuvassa näkyvän tilkkupeitteen teki N:n työkaveri ja se oli lahja koko työporukalta. Peite oli ihana yllätys, sillä peittoja ja pussukoita löytyy nyt sängystä, äitiyspakkauksesta ja vaunuista, mutta tätä voi käyttää esimerkiksi sohvalla ja myöhemmin pehmikkeenä lattialla. Siinä on Pikkurontin hyvä kölliä ja ihmetellä maailman menoa! Suosikkeihin lukeutuu myös sininen, kudottu kantoliina valaskuviolla. Sen N bongasi Torista ja ihastui kuosiin heti. Halutaan siis oppia molemmat käyttämään kantoliinaa mahdollisimman paljon, sillä sen tuoma läheisyys on vauvalle hyväksi ja vapauttaa samalla meidät tekemään paremmin asioita kotona. Tiesittekö, että Kantoliinayhdistyksen kautta voi saada maksutta tukihenkilön, joka opastaa liinan käytössä ja eri tekniikoissa? Me aiotaan ainakin ottaa yhteyttä, jos tuntuu yhtään hankalalta. Lisätietoa kiinnostuneille täältä: Kantovälinetukihenkilöt.

N&H

Ihana, kamala ensilumi

Talvi tuli! Meillä lumi ja jää koituivat niin mukavaksi kohtaloksi, että matkalla kauppaan N liukastui ja kaatui kyljelleen. Onneksi ote H:sta hidasti kaatumista ja onneksi N kellahti polven kautta alas, eikä mahalle käynyt ainakaan ulkoisesti mitään. Säikähdettiin toki, koska ollaan tietoisia kaikkien tärähdysten vaaroista. Pahimmassa tapauksessahan kunnon pyllähdys voi aiheuttaa istukan irtoamisen tai muita ikäviä seuraamuksia. Soitettiinkin samana iltana synnytyssairaalan päivystykseen ja saatiin ohjeeksi tarkkailla vauvan liikkeitä erityisen tarkkaan ja toki kaikkia muita N:n oloja, mahdollisia vuotoja, kipuja jne. Tämä tapahtui siis keskiviikkona ja nyt tuntuu siltä, että selvittiin onneksi säikähdyksellä. Pikkurontti on temmeltänyt samaan malliin ja H on kuunnellut sydämen sykettä säännöllisesti, kaikki vaikuttaa olevan normaalisti. Onneksi <3 Olisipa tää raskaus jo ohi! Vaikka sanotaan, että huolet vaan kasvaa vauvan syntymän myötä, niin kauhean raskaalta tuntuu tämäkin kun ei näe lasta - tuntee vaan epämääräistä möyrimistä.

Synnytyshän voi alkaa nyt periaattessa koska vaan, viikkoja on kasassa 36+2! Meillä oli neuvolalääkärillä käynti viime tiistaina ja siellä tehtiin sisätutkimus, jossa todettiin kohdunsuun vähän pehmenneen ja Pikkurontin olevan raivotarjonnassa. Pikkuinen ei lääkärin mukaan tosin ollut vielä laskeutunut kunnolla, eikä kiinnittynyt, joten ihan lähipäivinä synnytys tuskin käynnistynee - mutta eihän sitä koskaan tiedä! Tänä viikonloppuna ajateltiinkin pakata sairaalakassi valmiiksi ja laatia se meidän toivelista kätilölle. N on tehnyt rentoutus- ja hengitysharjoituksia, jotka on kokenut hyväksi. Moni tuttu ja myös perhevalmennuksessa vieraillut äiti on painottanut oikeaoppisen hengityksen merkitystä synnytyksen aikana ja kyseinen äiti kehui myös valtavasti odottaville äideille (ja tukihenkilöille) tarkoitettuja joogakursseja. Sellaiseen osallistumisesta haaveiltiinkin aikamme, mutta kaikki kurssit olivat aika kalliita meidän budjettiimme (n. 140-200 euroa) ja löydettiinkin hyvä korvike, jota voidaan lämpimästi suositella; Jooga, raskaus ja synnytys - dvd! :D Vuosi sitten julkaistu levy pitää sisällään joogaharjoituksia sekä koko raskausajalle, että synnytykseen. Dvd:n synnytysosio tuntuu ainakin tässä vaiheessa todella hyödylliseltä, sillä siinä näytetään monipuolisesti erilaisia lepoasentoja ja liikkeitä, joilla synnyttävä äiti voi helpottaa oloaan. Lisäksi monen liikkeen yhteydessä tukihenkilöstä on selvästi apua ja tukea ja siihen perehtyminen auttaa myös H:n valmistautumista.  Dvd:n voi tilata tuolta: Manipura.  

Ollaan viime päivinä katsottu Areenasta Imettäjät -ohjelmasarjaa (kiitos vinkistä Sateenkaarinotko!) ja meidän molemmat kissat reagoivat selvästi ihmetellen itkevän vauvan ääneen :P Seniori jähmettyi kuuntelemaan silmät pyöreinä ja nuorempi Hyppyrotta selvästi hätääntyi itkusta, alkoi vikistä ja tuli haistelemaan meitä ja läppäriä :D Jännittäväksi muodostuu tältäkin osin ensimmäiset viikot kotona Pikkurontin syntymän jälkeen...

N&H

Nikottelua ja perhevalmennusta

Kuluneen viikon merkittävin tapahtuma on seuraava: Pikkurontilla oli ensimmäistä kertaa hikka! Maanantaina ensimmäisen kerran ja sen jälkeen niitä onkin sitten ollut useampia. Hikassahan ei ole mitään ihmeellistä, mutta kaikki uudet jutut saavat meidät tietenkin ihan fiiliksiin :) Mitähän se on sitten, kun Pikkurontti syntyy? "Se hengittää!" "Se itkee!" "Se aivasti!".

Tänään on siis rv 32+2. N on jäänyt jo sairaslomalle, koska tekee fyysisesti aika raskasta työtä. Virallisestihan äitiysloma alkaa jo parin viikon päästä, joten aika pitkälle on pystynyt sinnittelemään. Lepo on tehnyt hyvää; selkäkivut helpotti heti ja aamuyön valvomiset on helpompi korvata useammillakin päiväunilla :)

Keskiviikkona meillä oli sekä perhevalmennus, että neuvola. Perhevalmennuskertojahan on tosiaan kaksi ja tämä oli niistä ensimmäinen. Sitä veti kaksi terveydenhoitajaa ja osallistujia oli aika paljon (noin 15 henkilöä). Alkuun kaikkia pyydettiin esittäytymään kertomalla oma nimensä, laskettu aika, vauvan sukupuoli (jos tämän halusi jakaa) sekä vauvasta käytettävä lempinimi. Tällaisissa tilanteissa varmaan kaikkia jännittää enemmän tai vähemmän, kun on uusi ryhmä kyseessä, mutta suurin osa jännittää todennäköisesti vain omaa esiintymistään vieraiden ihmisten seurassa. Ärsyttävää ja ikävää on se, että me joudutaan tämän lisäksi vielä jännittämään muiden suhtautumista meihin, kun kerrotaan omasta perheestämme. On inhottava tunne, kun ihmisten ilmeistä ei voi päätellä mitään. Yhtä inhottavaa on, että ei oikein pääse kiinni niihin omiin tunteisiin. Mikä siinä meidän perheen esittelyssä eniten jännittää? Miksi muiden mielipiteet merkitsee niin paljon? Ja syvin pelko on tietenkin se, että tällaistako tämä tulee aina olemaan? Miten olla siirtämättä tällaista jännitystä omaan lapseensa? Paljon kysymyksiä!

Sisällöllisesti perhevalmennus oli aika keskinkertainen, käytiin läpi mm. imetykseen ja vauvan ensipäiviin liittyviä asioita. Tullaan varmaan antamaan palautetta siitä, kun perhevalmennuksen vetäjät jotenkin takeltelivat aina kumppanista puhuttaessa. Tai monesti viitattiin yksinomaan isään ja toisinaan haettiin isän rinnalle sitten muitakin ilmaisuja, mutta vähän hapuilevasti; "... ja tärkeää on, että jo vauvan ensipäivistä lähtien aktiivisen roolin ottaa myös isä.. tai tukihenkilö, a-a-avopuoliso, kumpp.. mitä näitä nyt onkaan". Tähän tyyliin :D Joten toki se tuntui vähän pahalta, kun siellä sitten istui joukossa mukana ja tuli sellainen olo, että nyt tässä haetaan jotain sanaa ihan vaan meidän takia. Palautteemme siis on lyhyt ja ytimekäs: perhevalmennuksessa voisi johdonmukaisesti viitata puolisoon ja tukihenkilöön, that's it. Mielenkiintoisinta koko valmennuskerrassa oli jo synnyttäneen äidin vierailu pienen vauvansa kanssa. Vaikka kyseisen äidin synnytyskokemus oli aika raju niin siitä toipuneena hymyili jo iloisesti ja sanoi, että olisi valmis samaan uudestaankin. Palkinto on nimittäin sen arvoinen <3

Neuvolassa kaikki menee jo aika rutiinilla. Vaihdetaan kuulumiset, verenpaine, hemoglobiini, paino ja sitten pitkälleen, kylmää geeliä mahan päälle ja kuunnellaan ihanaa jumputusta hetken aikaa :) Tällä kertaa pienen poikkeuksen teki se, että terveydenhoitaja totesi N:n sf-mitan (eli kohdun koon) olevan yläkäyrän rajamailla. Se on siis koko ajan kieppunut siellä main, mutta nyt on tapahtunut vielä jonkinlainen kasvupyrähdys. Saatiin siis uusi aika ensi viikolle ja jos kasvu on jatkunut niin saadaan lähete Naistenklinikalle, jossa katsotaan ultraäänellä tilannetta tarkemmin. Paniikki! Koitamme pysyä rauhallisina :)

Rauhaa tuo ainakin se, että laskettuun aikaan on enää 54 päivää. Eikun.. APUA! Vaunutkin on vielä hankkimatta. Merkki ja malli ovat olleet tiedossa jo pidemmän aikaa, mutta kerta ne kapistukset maksavat maltaita niin hetken täytynee vielä säästää. Mutta turvakaukalo hankittiin viime viikolla! Se  tuntuu tosin jo tyhjillään aika painavalta, joten vähän hirvittää :D

Projektina lastenhuone :)

N&H